Pelaamisesta

Satuin istumaan tauolla paikalla josta näkee nuo kädettömät rosvot, eli peliautomaatit.

Itselläkin on tullut euro jos toinenkin niihin tungettua, välillä saanut takaisinpäinkin jotain. Tappiolla ollaan silti, sehän selvä. Katselin vain siinä vartin verran, että mikä ajaa ihmisen pelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen? Tunkemaan rahaa koneeseen aivan kuin se olisi ikuisen nuoruuden ja onnellisuuden lähde. Parhaimmat jopa kahdelle koneelle yhtaikaa, kuin hurmiossa.
Pistin merkille, että yhdelläkään pelaajista ei voittomaksukippo kolissut kertaakaan tuona 15 minuutin aikana, kun siinä istuin ja katsoin menoa. Onko ihminen niin helpon rahan perään niin onneton, että on valmis uhraamaan omaisuutensa vain muutaman euron tähden? Tästä ei voi syyttää enää pelikoneiden toimittajaakaan, onhan koneiden vierellä saatavilla ohjeita miten toimia jos alkaa rahat hupenemaan koneeseen. Mutta kuka oikeasti sanoo näille ihmisille sen siten, ettei ne vähättele tai jopa suutu, että heillä on ongelma?

En jaksa uskoa, että oikeasti sellaista ihmistä mistään löytyy joka pystyy sanomaan sitä kerrasta. Ellei käyttöön oteta tälläistä tosi-tv -mallia, että kuvaaja seuraa pelaaajaa periaatteessa salaa ja sitten jälkeenpäin näytetään, vaikka julkisesti, että tässä nyt mennään yli rajan.

Surullisinta tässä näyssä oli se, että kaikilla pelaajilla oli jonkin sortin työvaatteet päällä. Pääasiassa haalareita, mutta näky siellä olevan pari suoriin housuihin ja kauluspaitaan sonnustautunuttakin. Vuorokauden ajan huomioon ottaen taksikuskeja.. *huokaus*

-SS

Taksikuski, lääkäri ja saituus

Kaikkihan sen tietää, että taksikuskia vongataan minkä ehtii. Vai vongataanko sittenkään? Itseäni koko urani aikana ei juuri montaa kertaa ole pyydetty antamaan lisäpalveluksia. Ei se ihan legendaa ole, mutta monesti tuntuu asioihin tulevan sitä taksikuskin lisää.
Kaitpa sitä olisi suostunut, jos olisit ollut mahdolisuus. Ehkä, tietekin riippuu kuka kysyy.
Vaan sattuipa kyytiin kaksi henkilöä, sanotaan nyt vaikka äiti ja poika.
Puolessa välissä matkaa poika aloittaa keskustelun.
Hei, taksikuski. Saako kysyä?
Kysy pois, vastaan. Eihän tuota viitti tuppisuunakaan istua.
Onko totta, että taksikuskeja yritetään iskeä noin niinku viimeiseinä vaihtoehtona kun ei baarista munaa saa?
No kyllähä tuossa jotain totuutta on, minua ei vain ole yritetty.
HYI VITTU! tuumaa äiti etupenkiltä.
Taksikuskit ja lääkärit, ne on sen verran pyhiä etten koskis. Ennemmin meen nyrkille kuin yritän taksikuskia, äiti jatkaa.
Noh, aika tavallistahan tuo kuulostaa olevan, että joku yrittää iskettää munan puutteessa.

"No hyi saatana! Ikinä en ole ollut niin puutteessa, että taksikuskia olis tarttenut yrittää. Lääkärit ja taksikuskit on kyllä mulle niin pyhiä, etten tosiaan koske"
Poika nauraa takapenkillä, enkä itsekään voi olla naurahtelematta.

On se hyvä, että mekin olemme joillekin pyhiä emmekä vapaata riistaa.

Ai niin, siitä saituudesta...

Eräs kyytiläinen halusi välttämättä mennä erään asuinalueen läpi koska se on lyhyempi reitti kuin pääväylää pitkin. Olihan tuo, kaikki 200 metriä. Eli käytännössä 20 senttiä mittarissa. Noh, ei voi mitään. Asiakas sanoo, mistä ajetaan ellei se riko lakia.

-SS

Kakskytä centtiä.

Heipä hei.
Taas tuli oltua kääntelemässä rattia raitilla.
Sattui helsinkiläinen kollega kaverinsa kanssa kyytiin, ja siitähän ilo irtos.

Kolleega siis istui etupenkillä ja kaverinsa takapenkillä.
Tätä kaveria piti vajaan minuutin odotella, että sai kauhottua sapuskansa naamariin.

Kun oltiin päästy matkaan ja pari kilometriä ajettuakin, niin alkoi takapenkiltä itkuvinku mittarin lukemasta. "Miten se voi olla jo noin korkea, onko sulla varmasti ykköstaksa päällä? Olen nähny, että lähtö on korkeampi kakkosella.."
Sanoin, ettei taksa vaikuta lähtöön. Itkuvinku jatkuu silti, jolloin vieressä istuva kollega, ja tämän takana istuvan ilmeisesti hyväkin ystävä ellei jopa sukulainen, hermostuu.
"Pää kiinni paviaani. Pyydän kohta kuljettajaa pysäyttään tuohon pysäkille ja jäädään siihen odotteleen." "Ja sitten saatais maksaa uusi kymppi lähdöstä?" kuuluui hätäinen kysymys takaa. "Kyllä" vastasi vieressä istunut. Hetken matkaa oli hiljaista, kun se alkoi taas.
"On se nyt perkele, jos et ole jo kohta hiljaa. Jos en tuntis sinua, niin et olis selvinny kyydissäni näinkään pitkälle." "Olisitko muka heittänyt jo pihalle?" "Jo vain, aikaa sitten."

Olipas kerrankin vaikeuksia pidätellä naurua vaikka asiakas vinkuu hinnasta.

Kyydin kruunaus tuli vielä perillä, 100 metriä ennen pysähtymistä, mittarissa 19,20.
"Pysäytä jo se mittari, että jää alle kahden kympin!"
Loppusumma olikin sitten jo 19,40, eli sain sen kaikki 60 senttiä tippiä, kun ei sitä sinne tuhkakupin kannen kautta keskikonsolin uumeniin kadonnutta 2e kolikkoa nyt pysty laskemaan.. Uskomatonta.

Nopeusrajoituksista.

Tuli tuossa taas mieleen, kun noita ylinopeuksia ja nopeusvalvontaa on taas otsikoissa, eräs tapaus.
Olin viemässä yhden lapsen uraäitiä (tai ainakin vaikutti sellaiselta) kotiansa. Kun käännyin pois päätieltä asuinalueelle tietenkin pudotin nopeuteni aluerajoituksen mukaiseen 30 km/h nopeuteen. Asiakas tästä päätteli, etten tietäisi osoitetta ja sanoi, että se on tuolla ylhäällä vasemmalla.
Vastasin asiakkaalle: Juu, tiedän, mutta täällä on 3-kympin rajoitus.
- Eihän täällä kukaan aja niin hitaasti.
- Jaa, te olettekin näitä uudisasukkaita.

Eipä tarvinnut viimeisen 500 metrin aikana enää jutella mitään.

Taksin tilaamisesta

Joku hurja taksikuski oli uskaltautunut kirjoittamaan SSS:n mielipidepalstalle asiaa. Mitä ilmeisemmin lehdessä ollut kirjoitus oli hyvä tiivistelmä siitä mitä on kolahtanut salkkarin toimituksen laatikkoon, kun minun laatikkoon kolahti samainen teksti lyhentämättömänä. Tässä, olkaa hyvät:

Olen muutamana kertana, jopa liian usein, vuosien varrella taksikuskina salonseudulla ollessani, että siinä taksin tilaamisessa on yhä ongelmia.

Jokseenkin enemmän siinä, että montako henkilöä on tulossa kyytiin ja mikä se osoite on. Kyytien tulevien asiakkaiden määrän rajoitaa laki, ilman poikkeuksia. Kun kyseessä on perinteinen henkilöauto, oli sitten porrasperäinen tahi farmari, asiakkaita ei mahdu kuin neljä. Autohan toki on rekisteröity viidelle, mutta kuljettajan lisäksi siinä saa matkustaa vain neljä.

Ohjeeni siis on, että muistakaa aina tilatessanne painottaa henkilömäärää jos teitä on enemmän kuin neljä. Näin saatte varmemmin sen oikean kokoisen auton ja kuljettajan ei tarvitse olla naama väärinpäin. Tämä on enemmän sinne ravintolaan suunnatessa.

Ja siitä osoitteesta. Varsinkin, kun niitä on nyt kuntaliitoksen myötä paljon muuteltu, niin tilatkaa joko vanhalla osoitteessa tai kertokaa se uuden osoitteen ohessa. Näiden kahden asian lisäksi muistuttaisin myös, että vaikka keskus kertoileekin aikoja jolloin auto tulee paikalle, niin kannattaa myös varautua siihen että se voikin vastoin keskuksen kertomaa olla jo nurkan takana ja tulla yllättävästä suunnasta. Ikinä ei voi tietää mihin edellinen kyyti on päättynyt.

Sitten kotiinpalun aika, vaikka olisitte kuinka humalassa (oma vikanne, muuten), niin kertokaa määränpää eikä vain "eteenpäin" tai "kotiin". Jos sattuukin uusi kuljettaja joka ei tunne kaikkia vakioasiakkaita vielä, saatatte päätyä äkkiä Kirkkokadulle miettimään asioita.

Taksamittari sitten muistaa kaikki ajetut kilometrit ja miten ne on ajettu, että jos kuljettaja ei halua pistää mittaria kesken kyydin jotta saisi 5 euroa riksaa, niin se on hänen asiansa. Tilaaminen paikkaan josta näkee kopin jonon, tai jopa suoraan jonoon, on aika ala-arvoista ja itsensä tärkeämmäksi luulemiseksi.

Vielä keskukselle terveisiä, kirjatkaa ne kyydit sellaisina kuin ne tilataan eikä joojoo -periaatteella. Kiire siellä keskuksessa on itse aiheutettu, kun kyse on asiakaspalveluammatista. Ei ne autojen määrä lisäänny siinä suhteessa kuin te otatte tilauksia järjestelmään, ja huonosti kirjattu tilaus vain teettää lisää teille työtä. Vai eikö Taksialan laatukeskus velvoita teitä ollenkaan?

Terveisin,

Salolainen taksikuski

En voi muuta kuin olla samaa mieltä kanssasi arvon kollega.

-SS

Ei meitä ole kuin viisi...

Heipä hei pitkästä aikaa.

Onhan siitä jo yli 10 kuukautta, kun tänne on tullut kirjoiteltua. Toivottavasti joku vielä muistaa.

Olen toki tässä välissä vähän ajellutkin taksia, mutten mitenkään merkittävästi jotta olisi tänne jaksanut kirjoitella. Eikä oikeastaan ole mitään erityisempää tapahtunutkaan.

No tuossa mennä kerralla kävi taas tämä perinteinen, eli olin menossa hakemaan kyytiä Salohallilta (ihmettelin moista tilausta, kun ei siellä mitään tapahtumaakaan ollut) ja eiköhän kohta ollut joku nuori likka kahvassa kiinni. "Olikos tämä meille?" "Jaa-a, paha sanoa kun ei ole nimeä kerrottu.."
Likan takaa kuuluu sitten ääni, että me ollaan tilattu auto. Noh, likka väistää suht yskimättä ja kysäisee voinko tilata heillekin taksin (Niin, mikä kumma siinä on että pitää olla repimässä sitä kahvaa vaikkei ole tilannutkaan? Kuvitteleeko ne, että Salohallille ajaa taksit muuten vain norkoileen?) Kysäsin, kun huomasin porukassa porisevan useamman henkilön, että kuinkas monta heitä on josko tarvitsisivat ison auton. "Ei tarvita, meitä on vain viisi" oli vastaus. Anteeksi kuinka? Vain viisi? No tokihan te mahdutte perus henkilöautoon, joka on rekisteröity viidelle.. Siis kuski ja neljä matkustajaa. Ja taksissa tuo kuski kuuluu hintaan, eli jos vain tilattaisiin neideille se isompi auto jotta pääsette matkaan.
Ihmiset on vissiin liian tottuneet siihen, että vaikka autossa voi olla se viisi henkeä, niin taksilla matkatessa ei osata laskea sitä kuskia siihen mukaan. Toki onneksi niitäkin fiksuja löytyy, jotka osaa ottaa sen huomioon. Ja taas niitä ei, jotka alkaa sättimään kuskia ja potkimaan autoa, jos ei suostu rikkomaan lakia "asiakaspalvelun" nimissä. Ja kun asikaspalvelusta on kyse, niin kuulemma pitäisi vielä ajaa ylinopeutta jos asiakas niin sanoo. Eikä saisi edes huomauttaa ajamista häiritsevästä käytöksestä yms. Onneksi Suomessa voi saada sakot rattijuopumuksesta jo humalassa hallintalaitteisiin koskemalla.

Ai niin. Se mittari, sehän pitää pistää jo puolessa matkassa kiinni, niin saan matkan hinnan 1.5 kertaisena. Anteeksi mitä? Jos haluaa maksaa puolet enemmän kyydistä mitä normaalisti, niin sitten maksakoot. Se mittari pysyy päällä niin kauan, kun matkaa taitetaan. Piste.

Näin tällä kertaa.

-SS

Elämässä eteenpäin

Huomenta.
Kuten varmaan moni on jo huomannut, niin minua ei paljoa enää ole näkynyt pyörittämässä rattia raitilla. Syynkin tähän on yksinkertainen, ei enää jaksa tehdä kahta työtä ja ympäripyöreää viikkoa. Mutta ehkä minä vielä palaan, mitään ei ole kiveen hakattu. Harmittelin itsekseni, etten ole tätä blogia alkanut pitään joi silloin, kun aloin ajamaan taksia. Monta tarinaa olisi ollut kerrottava, eikä enää muista asioita niin kuin ne oikeasti tapahtui.

Ehkä minua alkaa näkemään asiakkaana kiukuttelemassa sunnuntai-aamuyöstä taksijonossa. Mene ja tiedä, sitäkään ei ole kiveen hakattu.

Terveisiä Rovaniemelle!

-SS

Keskustassa rauhallista on..

Oli hiljainen ehtoo. Eipä juuri lähtöjen määrällä voi kehuskella, mutta tämä nyt olikin odotettavissa. Tammikuu, vuosimallia 2008. Ihmiset kyllästyneet juhlimaan, haluavat rauhoittua ja kohottaa omaatuntoa viettämällä tipantonta. Ihan ymmärrettävää, eihän kukaan nyt jaksa ympäri vuoden rellestää. Siinä odotellessa siis ehdittiin turista kollegoiden kanssa jos jonkin näköistä asiaa, mm. sitä mikä saa ihmiset jättämään laskut maksamatta ja elämään yli varojensa. Sosiaalinen vai yhteiskunnan painostus? Mene ja tiedä. Pohdittiin siinä erinäisiä tapauksia ja keskustelun kruunasi seuraava kyytini.
-Kai tällä rahalla pääsee tuonne asti?
Eiköhän sillä, tai ainakin hyvin lähelle.
Ja matkan aikana asiakas pyysi puhelinta lainaksi, ei ollut omassa liittymässä enää puheaikaa. Puhelu nyt oli pikainen, mutta silti ihmetyttää. Eikö ihmiset, nuoret varsinkaan, osaa enää laskea omia menojaan vai onko se tietyn statuksen ylläpitäminen niin tärkeää, ettei osaa priorisoida?

En tiedä, kun en ole koskaan tälläistä elämän menoa ymmärtänyt. Kai olen saanut sen verran kovan kasvatuksen, etten osaa jättää asioita hoitamatta.

-SS

Turvallista matkaa

Edellisellä kerralla ajossa ollessani oli sentään suht hyvä keli. Ei ollut edes liukas. Mutta mutta..

Takapenkille ahtautui kolme nuorehkoa neitosta. He juttelivat tulevan viikon tapahtumista, kunnes yksi heistä alkaa kertomaan.

"En minä voikkaan lähteä, jos iskä on käynyt vaihtaan sen auton. En uskalla ajaa sillä heti pitkää matkaa, saatan seota polkimissa. Ja välillä menee oikea ja vasen sekaisin, pari kertaa olen meinannut ajaa kolarinkin sen takia. Kun maanantaina pitäisi Kiskoon lähteä, mutta en minä uskalla ajaa jos iskä on vaihtanut sen auton. Pitää pyytää veli kuskiksi. Enkä minä kortin saamisen jälkeenkään saanut ajaa vasta kuin omalla autolla kolmen kuukauden päästä. Äiti ei antanut ajaa hänen autollaan, kun vaihdan vaihteita jotenkin oudosti.."

Tuossa tärkein mitä muistan likan kertomasta ja hieman oli kuunnellessa sellainen "Ei saat..." -olo.
Tarina ei kerro, että oliko se auto vaihdettu vai ei. Toivottavasti ei.


Ah, rakkaat lukijani.. Kyselyyn vastanneista päätellen teitä ei ole monta.. >) Tai sitten kaikki ei vastanneet. Joka tapauksessa minun täytyy tuottaa pettymys. Minua ei ole huikean taksiurani aikana yritetty iskeä kuin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sattui entinen opiskelukaveri joka ei heti tunnistanut minua ja toisella kerralla matka teki tehtävänsä. Eli asiakkaalle iski väsy ennen perille pääsyä. Molemmista tapauksista voisi kyllä jossain vaiheessa muistella enemmän.

-SS

Ei täällä poliisi kuitenkaan pysäytä.

Otsikon mukainen kommentti tuli asiakkaan suusta, kun ei saanut turvavyötä takapenkillä kiinni. Tiedän toki, että kyseisessä autossa vyön laittaminen takana kiinni vaatii tarkkuutta. Se kun ei mene kuin suorassa, siinä ei siis ole mitään viistotuksia ohjaamaan vyön kieltä lukkoon. Eipä tuo minua silleen haittaa, vaikkei saanutkaan. Hän ei istunut minun takana, enkä minä ole hänestä enää siinä kohtaan vastuussa, kun hän on kerran itse yrittänyt laittaa vyötä onnistumatta siinä. Ja kyllä, hän oli suhteelliisen selvinpäin, olikohan juonut ollenkaan alkoholipitoisia. Ainakaan matkakumppaninsa käydyn keskustelun perusteella ei.

Eipä tuo vyön laittamattomuus noin taajama-alueella minua muutenkaan häiritse, onhan kyseessä kuitenkin suht lyhyet matkat ja niin päin pois.. Kunhan ei istu minun takana. Itselläni on vyö aina kytketty.

Tuosta kyseisestä kyydistä maitsemisen arvoisen tekee sen, että ensinnäkin yöllä oli pirun liukasta. Kaikki näkemäni lämpömittarit näytti joko 0°C tai -0.5°C ja ilmassa roikkui niin kostea sumu, ettei autosta nähnyt valoja pidemmälle.

Toisekseen, kyyti meni 20 kilometriä taajamasta pois, 110 -tietä pitkin.


Tässä samaisessa hernerokkasumussa siis mentiin koko yö, ja samaista 110 -tien pätkää tahkottiin useamman kerran. Alkoi jo se sumu ottamaan ajatteluun, kun ei uskaltanut senkään takia ajaa lähellekkään rajoituksen mukaan, saatikka sitten rajoitinta vasten.
Ja kun liukkaus lisäsi oman jännitysmomenttinsa, sekin alensi vielä nopeuttani. Siinä kun köröteltiin piirun verran alle 70 km/h, niin eiköhän eräs asiakas takapenkiltä lohkaise "Saa täällä ajaa satastakin.." Niinpä niin.. Saa varmasti, joka uskaltaa. Ja hän kun vielä kehuskeli ajavansa työmatkat kyseistä tietä, niin luulis jo tietävän, että siinä on talvinopeusrajoitus 80 km/h.


Joku voi nyt ajatella, etteipä tuo liukkaus ja sumu paljoa nopeuttani laskenu. Noin ammatikseen ajavalla se onkin vähän kaksiteräinen miekka. Olisihan tuo oman kukkaron ja asiakaspalvelun kannalta mukavaa päästä ripeästi perille, mutta silti pitäisi tuo liikenneturvallisuus myöskin muistaa.

Onneksi Nokian pikkujoulut on vain kerran vuodessa, ja viime aikoina kantautuneiden uutisten perusteella ei varmaan ole kohta ollenkaan.

-SS

Ansioluettelo

Aloin päivittämään ansioluetteloani ja päätin laittaa siihen, että olen myös sivuhommina pyörittänyt rattia pitkin raittia. Vaan mitäpä tuota pistäisi työtehtävän kuvaukseksi? Vaikkakin homma vaikuttaakin monesti asiakkaiden mielestä jaskan jauhamiselta ja autolla ajamista, mutta kuten tiedämme, sitähän se ei ole.

Pähkäillään

-SS

Liikenneturvallisuus

Kuin pisteeksi ı:n päälle edelliseen kirjoitukseen, iltapäivälehtien verkkosivuilta löytyy jo liian tutuksi tullut uutinen..

"Keli oli onnettomuuspaikalla huono. Törmäys sattui mäessä keltaisen sulkuviivan kohdalla."

Siinä lainaus uutisesta, jossa kerrotaan ohituskolarista. Sano kuka mitä tahansa, mutta nuo eivät ole tekijät jotka aiheutti kolarin, vaan nuo ovat tekijät, joiden takia koko ohitustilannetta ei olisi pitänyt alunperin tullakkaan.

"Autot ryttääntyivät ajokelvottomiksi, mutta ihmiset säilyivät vammoitta."

Tuotakaan en nyt purematta niele. Fyysisiä vammoja ei varmaakaan tullut, mutta henkisiä senkin edestä. Toivottavasti oppii nyt vähän enemmän tarkkailemaan liikennettä, ja olosuhteita missä ajaa.

Eilen taas vaihteeksi joku ! roikkui moottoritiellä niin lähellä puskurissa, ettei valoja peileistä nähnyt. Sellainen alkaa syömään rauhallisemmankin miehen mieltä.

Taksikuskin ohjesääntö

Lueskelin tuossa vanhoja Rönkön kolumneja Iltalehden verkkosivuilta. Eräs helsinkiläinen taksikuski (Rintamäki? ;) kertoi saaneensa parhaan liikenneopin isältään. Se kuuluu aika tarkalleen näin: "Pidä huoli, että tiedät mitä tapahtuu edessä ja takana. Ja jos siirrät autoa sivuttaissuunnassa enemmän kuin 30 senttiä, käytä vilkkua." Tuossa on kiteytetty liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta olennaisin, joten jätetään ne kännykät ja meikkipeilit sinne taskuun tai laukkuun siksi aikaa, kun istutaan siinä ratin ja penkin välissä.

-SS

Nyt pitäisi loppu nirinä..

Taksien vähyydestä nimittäin.
Kolme lupaa tulee lisää, yksi kuulemani mukaan aloittaa jo ensiviikolla ja vielä isolla autolla.
Jännä nähdä miten tässä pelissä käy.
-SS

Vakioasiakkuus, hyvässä ja pahassa.

Sainpas taas kuskata sitä ihanaa vakioasikasta, jonka virsi ei sitten muutu koskaan. Uhoaminen siitä, että hänellä on rahaa seisottaa autoa pihassaan vaikka koko yön alkaa ennen kuin edes autoon päästään. En halua edes tietää, mitä hän uhoaa jonossa oleville. Tarinan kaava on joka kerta sama, ensin haukutaan kuski pystöön, sitten auton isäntä. Sen jälkeen käsketään soittamaan isännälle, että auto ei tulekkaan talliin aamulla. Ja siihen kun ei suostu, niin uhoaminen auton seisottamisesta monta tuntia mittari päällä vain kiihtyy. Loppu viimein hän maksaa ihan kiltisti kyydin ja odotusaikaakaan ei ehdi mittariin tulemaan sitä 3 minuuttia enempää. Ilmeisesti pitää saada yrittää jossain päteä, kun kotona ei kyetä.

Vähän parempia vakioasiakkuksiakin onneksi löytyy. Valitettavasti ne ovat aika pitkälti jo muutenkin tuttuja, joten he tietää mitä mieltä minä olen työstäni ja eivät vaadi älyttömyyksiä sekä osaavat pitää suunsa kiinni tai jutella ihan jostain muusta kuin taksityöstä.


-SS

Elämäni rakkaus

Löysin sen viikonloppuna, vaikka olen ollut sisäisesti tietoinen siitä jo vuodesta 2004.
Nimittäin VW Passat, Klonksvaakken Paskatti kavereiden kesken. Kaikki sopii (ainakin minulle) kuin purkka tukkaan ja istuu käteen kuin lapanen.

Missäs se paperirulla olikaan, että saa nämä kuolat pyyhkiä pois näppikseltä...


-SS

Turku ja Tampere all day long, sekä hieman liikenneturvaa

Kävin perjantaina sekä Turussa sekä Tampereella.. Ja huomasin sen, minkä jo ylikomisario joskus aikoinaan telvisiossa sanoi jo vuosia sitten. "Talvi yllättää eteläsuomalaiset joka vuosi ja ei eteläsuomalaiset osaa ajaa autolla. Ajetaan aivan liian lähellä, aivan liian lujaa eikä nähdä nenäänsä pidemälle." Varsinkin taajamissa. Salossahan nykyään on taajamanopeutena 40 km/h joten auto liikkuu n. 2,4 metriä sekunnissa, eli 4/3 miehen mittaa. Välillä takana tuleva on niin lähellä, ettei ajovaloja näy mistään peilistä, toisin sanoen etäisyys on alle miehen mitan (1,8 metriä).
Lainataan hieman Liikenneturvan sivua:

Ajoneuvon nopeus vaikuttaa pysähtymismatkaan ja törmäysnopeuteen.

• Ajoneuvon nopeus vaikuttaa reaktiomatkaan. Jos reaktioaikana käytetään yhtä sekuntia, 80 km/h nopeudella sekunnin aikana liikutaan 22 metriä ja 120 km/h nopeudella 33 metriä eli 11 metriä pidempi matka sen ns. kauhusekunnin aikana ennen kuin kuljettaja ehtii tehdä mitään

• Ajoneuvon nopeus vaikuttaa jarrutusmatkaan. Jos jarrutusmatka 80 km/h nopeudella hyvissä olosuhteissa henkilöautolla on esimerkiksi 30 metriä, jarrutusmatka 120 km/h nopeudesta on vastaavasti 68 metriä.
  
  
• Ajoneuvon pysähtymismatka koostuu reagointimatkasta ja jarrutusmatkasta. Pysähtymismatka edellä mainituissa tapauksissa on 80 km/h nopeudesta 52 metriä ja 120 km/h nopeudesta 101 metriä.
  
  
• Ajoneuvon nopeuden kaksinkertaistuessa, jarrutusmatka nelinkertaistuu. Edellä olevassa esimerkissä 120 km/h nopeudesta alkaneen ajoneuvon nopeus on vielä 60 km/h, kun toinen on jo kokonaan pysähtynyt.
  
  
• Ajoneuvon törmäysenergia nelinkertaistuu, kun tömäysnopeus kaksinkertaistuu. Esimerkiksi jos auto törmää 50 km/h:n nopeudella peräänantamattomaan esteeseen tai toiseen samanlaiseen samalla nopeudella vastakkaisesta suunnasta tulevaan autoon, 80 kg painavan ihmisen aiheuttama ja ihmiseen vaikuttava törmäysvoima on 3 000 kg. Jos törmäys tapahtuu vastaavasti 100 km/h:n nopeudella, törmäysvoima on 12 000 kg.

Eli jos edellä menevä survaisee paniikissa liinat kiinni autolla, jossa on hätäjarrutehostin, sehän pysähtyy kuin seinään ja näin ollen takana tuleva pysähtyy seinään ennen kuin edes ehtii reagoida.


Turvallista matkaa,
toivottaa SS

Ovien avaamisesta ja Perniö Express

Taksikuskinhan pitäisi olla kohtelias ja avata ovi asiakkaalle. Eli nousta autosta, kiertää se ja ulkoapäin avata ovi autosta ulosastuvalle asiakkaalle. Mutta kuinka moni oikeasti tekee näin perjantai- ja lauantai-illan ruuhkassa? Tuskin kukaan, tietenkin poikkeuksena vanhemmat ihmiset jotka ovat muuten liikkeellä. Vaan tulipa tuossa eräs yö huomattua joku taantumus ihmisissä. Melkein kaikki asiakkaat kysyi tai ihmetteli, että miten täältä pääsee pois. Aivan kuin yhtäkkiä kukaan ei olisi tajunnut, että mistä kahvasta se ovi aukeaa. Olen tottunut siihen, että aina pari tai kolme illan aikana repii kädensijaa ja yrittää siitä avata oven, mutta tuolloin lopetin laskemisen kahdenkymmenen jälkeen.

Ja mitä Perniöön tulee, niin viidennes viime ajovuoron kyydeistäni suuntautui joko sinne tai sivutte. Noh, kyseisenä yönä ei kovin moni ihmetellyt, että missä kaikki taksit on. Itseasiassa ei tainnut kukaan ihmetellä, mikä on sinänsä harvinaista. Kiitos siitä, ei sitä jaksa enää kuunnella.

Ai niin.. Terveiset sille Helsinkiläiselle taksille, joka ohitti minut tiellä E18/110 lauantain vastaisena yönä. Toivottavasti voittamallasi ajalla ehdit polttaa kielesi seuraavalla kahvilla.

-SS

Salolaista autokauppaa

En ymmärrä millä logiikalla salolaiset autoliikkeet tekee kauppaa, kun eivät osaa enää arvostaa taksien antamaa ilmaista mainosarvoa. Jos autolla ajetaan juustosiivu katolla melkein 100 000 kilometriä vuodessa (parhaat reilusti ylikin), niin luulisi sellaisen mainosarvon kiinnostavan.

Vaan, kun ei niin ei.

Kaipa tämä Salo on sitten sen verran tuppukylä, ettei tarvi paljoa tänne myyntiä saada. Kuulemani juorun mukaan helsinkiläiset ja jopa turkulaiset käy täältä hakemassa autot. Vaikea tuota uskoa, mutta eiköhän nuo asiakkaat lompakollaan äänestä.
Ja niin äänestän minäkin, en edes varaosia Salon liikkeistä osta. Kun palvelua ei saa, niin sitä ei silloin saa vaikka maksaisi.

Ja tämä ikuisuuskysymys Salossa: Taksin saatavuus.

Asiakkaat tulee kyytiin, ihmetellään Piihoville asti, että miksei takseja näy. Kun päästään Piihovin pihaan, niin unohdetaan moinen keskustelu ja jäädään sisälle istumaan kahvikupposen ääreen tai moikkaan kaveria, jota ei ollakkaan nähty sitten pilkun jälkeen eikä kotiin olekkaan enää mikään kiire, kun taksi odottaa pihassa mittari päällä.. Juuri siihen aikaan, kun niitä takseja tarvittaisiin siellä kopilla jonoa purkamassa eikä odottelemassa laskuhumalaisia kahvinjuojia Piihovilla..

Eli oma napa lähin napa, ainakin salolaisilla.

-SS

Visa Electron ja Tupuri-express

Ilta alkoi sateisissa merkeissä. Ei onneksi ollut mitään kaatosadetta, mutta pyyhkijöitä joutui käyttämään. Se vissiin oli kuitenkin jonkin verran latistanut ihmisten juhlinta-intoa, kun jo ennen puolta yötä kuskailtiin porukkaa kotiapäin. Joku tuli tupareista, joku synttäribileistä. Eikä ollut oikein juhlinta maistunut, oli valvottu kauan tai muuten vain alkanut tympäseen. Eipä tuota itselläkään ollut mikään juhlafiilis, väsyttikin aika kivasti. Noh, kyllä sitä nuorella sisulla jaksaa aamun asti ajattelin. Alkuillan kyydit suuntautuikin sopivasti joko Tupuriin tai sieltä pois, hetken epäusko tuli, että tässäkö tämä ilta oli. Sahataan tätä väliä koko yö..


Vaan eipä kauaakaan, että alkoi V-käyrä nousemaan oikein kunnolla. Keskus paukauttaa viestin, että Visa Electronin varmennuksessa ongelmia. Siinä vaiheessa ajattelin, että tästä tulee oikein vitutuksen multihuipentuma yöksi. Muutama kyyti päästiin eteenpäin ja kellokin alkoi lähentymään yhtä, eli alkaisi ruuhka-aika. Kiukuttelin mielessäni tilannetta, kun tuli se viimeinen viesti. Visa Electronien varmennus ei toimi ollenkaan. Kiitos Visa tästä ihanasta maksukortista, ja kiitos Suomen pankit sen pakkosyöttämisestä asiakkaille.
Ymmärrän kyllä, että pankit haluaa kaikkien ihmisten käyttävän EMV -korttia, onhan se heille vähemmän luottotappioita. Olisivat vain sitten varautuneet siihen, että sen kanssa tulee ongelmia. Vai onko tässä kyseessä sama ongelma kuin yleensäkin palveluissa? Eli ei kannata mitoittaa järjestelmää ruuhkahuipun mukaan koska sen ylläpitäminen muuna aikana maksaa enemmän kuin tuottaa.


Päätin siis varmistaa, että saan rahani pois ja kysyin hyvissä ajoin ennen viimeistä Otto. -seinää, että mikäs olikaan maksuväline. Ja ah, mikä yllätys minua odottikaan. Yksikään asiakas ei halunnut seinälle. Yksikin sanoi, ettei hän sellaista korttia edes huolisi. Oikein, kalliskin kuin mikä.

-SS