sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

Ei meitä ole kuin viisi...

Heipä hei pitkästä aikaa.

Onhan siitä jo yli 10 kuukautta, kun tänne on tullut kirjoiteltua. Toivottavasti joku vielä muistaa.

Olen toki tässä välissä vähän ajellutkin taksia, mutten mitenkään merkittävästi jotta olisi tänne jaksanut kirjoitella. Eikä oikeastaan ole mitään erityisempää tapahtunutkaan.

No tuossa mennä kerralla kävi taas tämä perinteinen, eli olin menossa hakemaan kyytiä Salohallilta (ihmettelin moista tilausta, kun ei siellä mitään tapahtumaakaan ollut) ja eiköhän kohta ollut joku nuori likka kahvassa kiinni. "Olikos tämä meille?" "Jaa-a, paha sanoa kun ei ole nimeä kerrottu.."
Likan takaa kuuluu sitten ääni, että me ollaan tilattu auto. Noh, likka väistää suht yskimättä ja kysäisee voinko tilata heillekin taksin (Niin, mikä kumma siinä on että pitää olla repimässä sitä kahvaa vaikkei ole tilannutkaan? Kuvitteleeko ne, että Salohallille ajaa taksit muuten vain norkoileen?) Kysäsin, kun huomasin porukassa porisevan useamman henkilön, että kuinkas monta heitä on josko tarvitsisivat ison auton. "Ei tarvita, meitä on vain viisi" oli vastaus. Anteeksi kuinka? Vain viisi? No tokihan te mahdutte perus henkilöautoon, joka on rekisteröity viidelle.. Siis kuski ja neljä matkustajaa. Ja taksissa tuo kuski kuuluu hintaan, eli jos vain tilattaisiin neideille se isompi auto jotta pääsette matkaan.
Ihmiset on vissiin liian tottuneet siihen, että vaikka autossa voi olla se viisi henkeä, niin taksilla matkatessa ei osata laskea sitä kuskia siihen mukaan. Toki onneksi niitäkin fiksuja löytyy, jotka osaa ottaa sen huomioon. Ja taas niitä ei, jotka alkaa sättimään kuskia ja potkimaan autoa, jos ei suostu rikkomaan lakia "asiakaspalvelun" nimissä. Ja kun asikaspalvelusta on kyse, niin kuulemma pitäisi vielä ajaa ylinopeutta jos asiakas niin sanoo. Eikä saisi edes huomauttaa ajamista häiritsevästä käytöksestä yms. Onneksi Suomessa voi saada sakot rattijuopumuksesta jo humalassa hallintalaitteisiin koskemalla.

Ai niin. Se mittari, sehän pitää pistää jo puolessa matkassa kiinni, niin saan matkan hinnan 1.5 kertaisena. Anteeksi mitä? Jos haluaa maksaa puolet enemmän kyydistä mitä normaalisti, niin sitten maksakoot. Se mittari pysyy päällä niin kauan, kun matkaa taitetaan. Piste.

Näin tällä kertaa.

-SS

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Elämässä eteenpäin

Huomenta.
Kuten varmaan moni on jo huomannut, niin minua ei paljoa enää ole näkynyt pyörittämässä rattia raitilla. Syynkin tähän on yksinkertainen, ei enää jaksa tehdä kahta työtä ja ympäripyöreää viikkoa. Mutta ehkä minä vielä palaan, mitään ei ole kiveen hakattu. Harmittelin itsekseni, etten ole tätä blogia alkanut pitään joi silloin, kun aloin ajamaan taksia. Monta tarinaa olisi ollut kerrottava, eikä enää muista asioita niin kuin ne oikeasti tapahtui.

Ehkä minua alkaa näkemään asiakkaana kiukuttelemassa sunnuntai-aamuyöstä taksijonossa. Mene ja tiedä, sitäkään ei ole kiveen hakattu.

Terveisiä Rovaniemelle!

-SS

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Keskustassa rauhallista on..

Oli hiljainen ehtoo. Eipä juuri lähtöjen määrällä voi kehuskella, mutta tämä nyt olikin odotettavissa. Tammikuu, vuosimallia 2008. Ihmiset kyllästyneet juhlimaan, haluavat rauhoittua ja kohottaa omaatuntoa viettämällä tipantonta. Ihan ymmärrettävää, eihän kukaan nyt jaksa ympäri vuoden rellestää. Siinä odotellessa siis ehdittiin turista kollegoiden kanssa jos jonkin näköistä asiaa, mm. sitä mikä saa ihmiset jättämään laskut maksamatta ja elämään yli varojensa. Sosiaalinen vai yhteiskunnan painostus? Mene ja tiedä. Pohdittiin siinä erinäisiä tapauksia ja keskustelun kruunasi seuraava kyytini.
-Kai tällä rahalla pääsee tuonne asti?
Eiköhän sillä, tai ainakin hyvin lähelle.
Ja matkan aikana asiakas pyysi puhelinta lainaksi, ei ollut omassa liittymässä enää puheaikaa. Puhelu nyt oli pikainen, mutta silti ihmetyttää. Eikö ihmiset, nuoret varsinkaan, osaa enää laskea omia menojaan vai onko se tietyn statuksen ylläpitäminen niin tärkeää, ettei osaa priorisoida?

En tiedä, kun en ole koskaan tälläistä elämän menoa ymmärtänyt. Kai olen saanut sen verran kovan kasvatuksen, etten osaa jättää asioita hoitamatta.

-SS