sunnuntai, marraskuuta 25, 2007

Vakioasiakkuus, hyvässä ja pahassa.

Sainpas taas kuskata sitä ihanaa vakioasikasta, jonka virsi ei sitten muutu koskaan. Uhoaminen siitä, että hänellä on rahaa seisottaa autoa pihassaan vaikka koko yön alkaa ennen kuin edes autoon päästään. En halua edes tietää, mitä hän uhoaa jonossa oleville. Tarinan kaava on joka kerta sama, ensin haukutaan kuski pystöön, sitten auton isäntä. Sen jälkeen käsketään soittamaan isännälle, että auto ei tulekkaan talliin aamulla. Ja siihen kun ei suostu, niin uhoaminen auton seisottamisesta monta tuntia mittari päällä vain kiihtyy. Loppu viimein hän maksaa ihan kiltisti kyydin ja odotusaikaakaan ei ehdi mittariin tulemaan sitä 3 minuuttia enempää. Ilmeisesti pitää saada yrittää jossain päteä, kun kotona ei kyetä.

Vähän parempia vakioasiakkuksiakin onneksi löytyy. Valitettavasti ne ovat aika pitkälti jo muutenkin tuttuja, joten he tietää mitä mieltä minä olen työstäni ja eivät vaadi älyttömyyksiä sekä osaavat pitää suunsa kiinni tai jutella ihan jostain muusta kuin taksityöstä.


-SS

Ei kommentteja: