Oli hiljainen ehtoo. Eipä juuri lähtöjen määrällä voi kehuskella, mutta tämä nyt olikin odotettavissa. Tammikuu, vuosimallia 2008. Ihmiset kyllästyneet juhlimaan, haluavat rauhoittua ja kohottaa omaatuntoa viettämällä tipantonta. Ihan ymmärrettävää, eihän kukaan nyt jaksa ympäri vuoden rellestää. Siinä odotellessa siis ehdittiin turista kollegoiden kanssa jos jonkin näköistä asiaa, mm. sitä mikä saa ihmiset jättämään laskut maksamatta ja elämään yli varojensa. Sosiaalinen vai yhteiskunnan painostus? Mene ja tiedä. Pohdittiin siinä erinäisiä tapauksia ja keskustelun kruunasi seuraava kyytini.
-Kai tällä rahalla pääsee tuonne asti?
Eiköhän sillä, tai ainakin hyvin lähelle.
Ja matkan aikana asiakas pyysi puhelinta lainaksi, ei ollut omassa liittymässä enää puheaikaa. Puhelu nyt oli pikainen, mutta silti ihmetyttää. Eikö ihmiset, nuoret varsinkaan, osaa enää laskea omia menojaan vai onko se tietyn statuksen ylläpitäminen niin tärkeää, ettei osaa priorisoida?
En tiedä, kun en ole koskaan tälläistä elämän menoa ymmärtänyt. Kai olen saanut sen verran kovan kasvatuksen, etten osaa jättää asioita hoitamatta.
-SS
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti