Taksikuski, lääkäri ja saituus

Kaikkihan sen tietää, että taksikuskia vongataan minkä ehtii. Vai vongataanko sittenkään? Itseäni koko urani aikana ei juuri montaa kertaa ole pyydetty antamaan lisäpalveluksia. Ei se ihan legendaa ole, mutta monesti tuntuu asioihin tulevan sitä taksikuskin lisää.
Kaitpa sitä olisi suostunut, jos olisit ollut mahdolisuus. Ehkä, tietekin riippuu kuka kysyy.
Vaan sattuipa kyytiin kaksi henkilöä, sanotaan nyt vaikka äiti ja poika.
Puolessa välissä matkaa poika aloittaa keskustelun.
Hei, taksikuski. Saako kysyä?
Kysy pois, vastaan. Eihän tuota viitti tuppisuunakaan istua.
Onko totta, että taksikuskeja yritetään iskeä noin niinku viimeiseinä vaihtoehtona kun ei baarista munaa saa?
No kyllähä tuossa jotain totuutta on, minua ei vain ole yritetty.
HYI VITTU! tuumaa äiti etupenkiltä.
Taksikuskit ja lääkärit, ne on sen verran pyhiä etten koskis. Ennemmin meen nyrkille kuin yritän taksikuskia, äiti jatkaa.
Noh, aika tavallistahan tuo kuulostaa olevan, että joku yrittää iskettää munan puutteessa.

"No hyi saatana! Ikinä en ole ollut niin puutteessa, että taksikuskia olis tarttenut yrittää. Lääkärit ja taksikuskit on kyllä mulle niin pyhiä, etten tosiaan koske"
Poika nauraa takapenkillä, enkä itsekään voi olla naurahtelematta.

On se hyvä, että mekin olemme joillekin pyhiä emmekä vapaata riistaa.

Ai niin, siitä saituudesta...

Eräs kyytiläinen halusi välttämättä mennä erään asuinalueen läpi koska se on lyhyempi reitti kuin pääväylää pitkin. Olihan tuo, kaikki 200 metriä. Eli käytännössä 20 senttiä mittarissa. Noh, ei voi mitään. Asiakas sanoo, mistä ajetaan ellei se riko lakia.

-SS

Kakskytä centtiä.

Heipä hei.
Taas tuli oltua kääntelemässä rattia raitilla.
Sattui helsinkiläinen kollega kaverinsa kanssa kyytiin, ja siitähän ilo irtos.

Kolleega siis istui etupenkillä ja kaverinsa takapenkillä.
Tätä kaveria piti vajaan minuutin odotella, että sai kauhottua sapuskansa naamariin.

Kun oltiin päästy matkaan ja pari kilometriä ajettuakin, niin alkoi takapenkiltä itkuvinku mittarin lukemasta. "Miten se voi olla jo noin korkea, onko sulla varmasti ykköstaksa päällä? Olen nähny, että lähtö on korkeampi kakkosella.."
Sanoin, ettei taksa vaikuta lähtöön. Itkuvinku jatkuu silti, jolloin vieressä istuva kollega, ja tämän takana istuvan ilmeisesti hyväkin ystävä ellei jopa sukulainen, hermostuu.
"Pää kiinni paviaani. Pyydän kohta kuljettajaa pysäyttään tuohon pysäkille ja jäädään siihen odotteleen." "Ja sitten saatais maksaa uusi kymppi lähdöstä?" kuuluui hätäinen kysymys takaa. "Kyllä" vastasi vieressä istunut. Hetken matkaa oli hiljaista, kun se alkoi taas.
"On se nyt perkele, jos et ole jo kohta hiljaa. Jos en tuntis sinua, niin et olis selvinny kyydissäni näinkään pitkälle." "Olisitko muka heittänyt jo pihalle?" "Jo vain, aikaa sitten."

Olipas kerrankin vaikeuksia pidätellä naurua vaikka asiakas vinkuu hinnasta.

Kyydin kruunaus tuli vielä perillä, 100 metriä ennen pysähtymistä, mittarissa 19,20.
"Pysäytä jo se mittari, että jää alle kahden kympin!"
Loppusumma olikin sitten jo 19,40, eli sain sen kaikki 60 senttiä tippiä, kun ei sitä sinne tuhkakupin kannen kautta keskikonsolin uumeniin kadonnutta 2e kolikkoa nyt pysty laskemaan.. Uskomatonta.