sunnuntai, heinäkuuta 22, 2007

Kahdelta rintamalta

Tänään saatte pitkän tauon johdosta erikoistarjouksen, tarinaa kahden ratin takaa samasta illasta.
Tässä ensimmäinen:

Ilta alkoi ihan normaalisti, eikä ollut luvassakaan mitään erityisempää. Eipä Salon yöelämässä juurikaan kesäaikaan tapahdu mitään, ihmiset risteilee kaduilla kuin päättömät kanat välittämättä autoista ja takseja katsotaan normaaliin tapaan kuin halpaa makkaraa.

Kunnes alkoi tapahtua. Juuri kun sain asiakkaan kyydistä tuli kyytitarjous läheiseen olutkuppilaan. Ajattelin, että samapa tuo on käydä kurkkaan kerran vieressä ollaan, vaikka vierastan kyseistä kuppilaan juurikin tästä samasta syystä mitä tämä tapaus osoittaa.
Pääsin siis kuppilan oven eteen ja eikun odottelemaan. Sakkia tuli ja meni, ovi oli enemmän auki kuin kiinni, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut taksista.
Ruuhka ovella rauhoittui eikä vieläkään asiakasta minulle.
Odotin vielä hetken, sitten käämini paloi niin pahasti kiinni etten tiedä mitä olisi tapahtunut jos joku olisi tullut siihen urputtamaan. Hyppäsin autosta, menin sisälle kuppilaan ja huusin ovelta "Kuka vittu tilasi taksin?!" sen verran kovaa, että kuului vessaankin. Kohta selän takaa kuuluu melkein anteeksipyytävä portsarin ääni:
-Minä tilasin.
-Kenelle?
-No asiakas meni jo ulos odotteleen.
Huitaisin kädelläni ja lähtiessäni sanoin ettei tarvi tilata toisten.
Päätinpä autoon noustessani, etten enää ikään kuittaa kyseiseen kuppilaan tilattua kyytiä vaikka tippuisin jonossa 20 pykälää. On se kumma, ettei sitä taksia voi siihen sitten jäädä odottamaan, jos kerran pyytää tilaamaan. Jotenkin älytöntä, ihmiset kuvittelee voivansa heitellä takseja kuin vanhoja tiskirättejä. Minulta loppu kyllä huumori viimeyönä monta kertaa.

Veinpäs yön viimeisinä kyyteinä polttariporukkaa sulhasen kera koteihinsa. Sulhanen vaikutti olevan ainoa, joka oli nauttinut muutakin kuin hyvää seuraa. Ja sen kyllä huomasikin, autoon tulo jättää monen pesäpalloilijan syöksyt varjoonsa. Sulhasen seuralaiset pohdiskeli, että mitenkäs saataisiin kaveria vähän hereille ja tolkkuihin, että kehtaa viedä morsmaikun viereen. Päättivät sitten yksissä tuumin, että toinen jää kävelymatkan päähän sulhasen kotoa jotta saadaan hieman raitista ilmaa. Lupasin tulla noutamaan tämän saattajan muutaman minuutin jälkeen jotta hänkin pääsisi kotiinsa. Kun saattaja vihdoin pääsi takaisin kyytiin, tuumasi olleensa monta kertaa itsekin samanlaisessa kunnossa, muttei koskaan ole tullut mieleensä kuinka idiootti sitä onkaan.



Toinen versio..

Nyt on siis renkaat vaihdettu ja paluu työelämään kuului lauantain suunnitelmiin.
Vaihteeksi alla toinen auto ja toki sen mukana uudet kujeet. Alkuilta kului sujuvasti jonossa, missähän olivat taas ne jotka valittavat tekstari-palstalla pitkää odotusaikaa, olihan se odotus nytkin pitkää mutta nyt vuorossa olivat taksit.

Kyytitilaus kotinurkilta ja asiakkaan kanssa pohdintaa mihin sitä sitten kannattaisi lähteä iltaa viettämään kun kunnon tanssipaikkaahan ei Salosta löydy, kyydin suunta oli lopulta Paratiisiin. Kyseisen asiakkaan kanssa pohdimme myös miksi ihmiset lähtevät nykyään ravintolaan siihen aikaan kun joskus ennen on menty jo kotia kohden. Mysteeri ei tämän kyydin aikana kyllä ratkennut.

Puolenyön jälkeen alkoikin jo olla sutinaa, paljon oli bileitä kun useamman auton tilauksia risteili pitkin iltaa.

Mikähän vain ihmisillä on kun se 5 hengen henkilöauto on vain viidelle ei seitsemälle eikä ainakaan 10 hengelle ja takalaatikkohan ei ole matkustuspaikka! Ja se viisi henkeä on niin että kuski kuuluu samaan kalustoon.

Kyllä me mahdutaan on vaan toteamus kun ylimääräisistä menee huomauttamaan.
Asia onkin sitten ihan eri kun vielä edellisen lisäksi kaikilla on avoinainen pullo, tölkki tai parhaimmassa (pahimmassa) tapauksessa vielä lasi kädessä kun aloitetaan autoon ahtautuminen.

Kaupungin tyhjennysajossa alkoi tuntua siltä että sain kunnian olla illan halikkoexpress..

ei siinä muuta vikaa ole kuin sammunut asiakas takapenkillä joka on menossa märyyn ja Halikkoon yhtaikaa kun sitä kovan tönimisen jälkeen saatiin irti puristettua ja v....maisen kuskin tittelinhän siinä samalla sai mutta on se kumma kuinka voi kotiosoitteen lausuminen olla niin pirun vaikeaa ja samoja numeroitahan on kaupungissa kymmeniä ja jopa märyssäkin niitä on takuulla enemmän kuin se yksi.

Viimeinen kyyti oli ottaako vai ei tilaus, Somerocityn kyydit kun ikävimmässä tapauksessa päätyvät salolaiseen viiden tähden hotelliin Kirkkokadulla.. Nyt kuitenkin kyytiin osui rento 4 hengen porukka jolla riitti juttua ja naurua ihan kotiovelle asti ja pitsalaatikko ja limsapullokin pysyivät perille asti kiinni, voi siis nuorista taksin käyttäjistäkin olla aamuyön pikkutunteinakin ylpeä.


Ja kuskikin pääsi siistillä autolla kotiin nukkumaan auringon jo noustessa lähelle huippuaan.

Ei kommentteja: