Pelaamisesta

Satuin istumaan tauolla paikalla josta näkee nuo kädettömät rosvot, eli peliautomaatit.

Itselläkin on tullut euro jos toinenkin niihin tungettua, välillä saanut takaisinpäinkin jotain. Tappiolla ollaan silti, sehän selvä. Katselin vain siinä vartin verran, että mikä ajaa ihmisen pelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen? Tunkemaan rahaa koneeseen aivan kuin se olisi ikuisen nuoruuden ja onnellisuuden lähde. Parhaimmat jopa kahdelle koneelle yhtaikaa, kuin hurmiossa.
Pistin merkille, että yhdelläkään pelaajista ei voittomaksukippo kolissut kertaakaan tuona 15 minuutin aikana, kun siinä istuin ja katsoin menoa. Onko ihminen niin helpon rahan perään niin onneton, että on valmis uhraamaan omaisuutensa vain muutaman euron tähden? Tästä ei voi syyttää enää pelikoneiden toimittajaakaan, onhan koneiden vierellä saatavilla ohjeita miten toimia jos alkaa rahat hupenemaan koneeseen. Mutta kuka oikeasti sanoo näille ihmisille sen siten, ettei ne vähättele tai jopa suutu, että heillä on ongelma?

En jaksa uskoa, että oikeasti sellaista ihmistä mistään löytyy joka pystyy sanomaan sitä kerrasta. Ellei käyttöön oteta tälläistä tosi-tv -mallia, että kuvaaja seuraa pelaaajaa periaatteessa salaa ja sitten jälkeenpäin näytetään, vaikka julkisesti, että tässä nyt mennään yli rajan.

Surullisinta tässä näyssä oli se, että kaikilla pelaajilla oli jonkin sortin työvaatteet päällä. Pääasiassa haalareita, mutta näky siellä olevan pari suoriin housuihin ja kauluspaitaan sonnustautunuttakin. Vuorokauden ajan huomioon ottaen taksikuskeja.. *huokaus*

-SS